Hyväksikäyttäjät himoitsevat turvattomia
Teksti Hilkka Kotkamaa
Kale Puonti ja Pasilan Myrkky, siinä on pari jota en ohita. Olen lukenut dekkarisarjan kaikki kirjat ja nyt on vuorossa seitsemäs, Topi. Topi on oikeastaan liikemies Blunkan juoksupoika, joka maksaa työllään henkensä pelastajaa, lapsuuden kaveriaan, nykyistä pomoaan. Hän tekee käskijälleen myös ne bisneksen hommat, jotka eivät kestä päivänvaloa. Hyväksikäyttäjien ringissä Topi on itsekin uhri, mutta roistojen käsikassarana keskeinen toimija.
Topi-dekkari alkaa siitä, kun nuori Nella on kadonnut. Hän on lapsuudestaan asti hyljeksitty, laiminlyöty ja kaikenlaista ikävää liikaa kokenut tyttö. Hän ei osaa edes nimetä mitä apua tarvitsisi, eikä osaa hakea turvaa ja opastusta Ja kuka sitä apua edes tyttöparalle antaisi, kun valtion ja kuntien säästötoimissa oli karsittu pois juuri ne asiat, mitä hän olisi pitänyt saada. Nellan koti on Helsingissä sijaitseva Ruusulankadun asuntola, joka tarjoaa ensiasunnon sairaille päihdeongelmaisille, pudokkaille ja syrjäytetyille. Ongelmista toipuvalle ihmiselle asuntola ei kuitenkaan tarjoa kovin hyvää ympäristöä. Silti paikka pelastaa asukkaistaan omaan asuntoon noin 15 prosenttia. Hyvä tulos sekin, kun ihan kadulta ei nouse juuri kukaan.
On selvää, että turvaton Nella oli juuri se henkilö, jota hyväksikäyttäjät himoitsivat. Jopa yhteiskunnan ylähyllyltä löytyy ihmisiä, jotka sulkevat silmänsä ja käyttävät tilaisuutta röyhkeästi hyväkseen. ihminen, saaliita, Lapsuudestaan asti huostaan otettu ihminen on helppo saalis, koska hänen oma tahto ja arvostus eivät ole juuri päässeet kehittymään. Näissä piireissä elävien maailmassa erityisesti naisen osa ei ole helppo.
Kadonneen Nellan löytämiseksi käynnistyy etsintäkoneiso kovin hitaasti. Poliisien tärkeysjärjestyksessä kadonneet katutytöt eivät ole kärkipäässä. Muutenkin poliiseilla on työssään vaikea pysyä perässä, kun työt kasaantuvat, resurssit kapenevat, työn kuva muuttuu ja organisaatiot vaihtuvat. Muutoksissa ei kysytä rivipoliisin mielipidettä ja siinä osin syy, etteivät pomojen ja virkamiesten aivoitukset sovi aina käytäntöön. Päättäjien mokista lie kallein esimerkki, kun poliisitoimen tarvittava tietojärjestelmää ei saatu koskaan toimimaan. Satsauksessa paloi turhaan 91 miljoonan euroa!
Kirjassa Topi kertoo varsin todentuntuisesti rikoksen ja mitä siitä seuraa. Kale Puonti kuljettaa tarinaa loppua kohti kiihdyttäen ja tapansa mukaan viime sivuille hän on sijoittanut kutkuttavan yllätyksen. Odotan taas jatkoa.
Kale Puonti on entinen poliisi, joka työskenteli yli 30 vuotta Helsingissä huume- ja järjestäytyneen rikollisuuden tutkinnassa. Hän siis tietää mistä kirjoittaa ja realismi näkyy hänen kirjoissaan. Niissä on jopa sitä poliisihuumoria ja huonoa kahvia, joka kuuluu dekkareiden rikosten selvittäjille aidoimmillaan. Työ huumerikollisuuden parissa on monesti synkkää, joten sen on saatava vastapaino. Yksi Puontin kirjojen suosion salaisuus on, että niissä ei juuri maisemia maalailla, vaan tapahtumia, toimintaa ja tunnelmia. Pasilan Myrkky -dekkarisarjan osat ovat Manni, Abrio, Milo, Saarni, Joni, Fadi ja Topi.
Kale Puonti: Topi. Bazar, 2025. 301 s.
