Teksti ja kuvat Hannele Salmimen
Kutsu Kollaasikevät-näyttelyyn usutti 18 akvarellistia tuomaan värin, veden ja paperin symbioosiin uusia jäseniä: nuottivihosta repäistyjä ja muista akvarelleista pihistettyjä palasia, sanomalehtiuutisia, kiiltokuvia, vanhaa pitsiä…
Näistä elementeistä on syntynyt 66 kollaasin monimuotoinen, kiinnostava ja tasokas näyttely. Tuntuu kuin jokaisella teoksella olisi tarina kerrottavanaan. Tove Sandellin taidokas Satama on muuntunut surrealistiseksi näkymäksi, jonka kolmiulotteisissa kerroksissa harhaillessa löytää outoja näyttämöitä ja tilanteita. Vain mielikuvitus on rajana niitä tulkitessa.
Riitta Lindströmin kollaasi sai alkunsa etuosan miehen päästä, jolle hän halusi luoda taustan. ”En tiedä, mistä nuo kaaret tulivat, ne ovat kuin miehen ajatuksia, jotka karkaavat uniin ja muistoihin”, taiteilija tunnustaa. Varsinkin salaperäinen violettiin verhoutunut nainen herätti mielenkiintoni. Mutta jottemme ajautuisi liikaa muistojen vietäviksi, Lindström palauttaa miehen ja meidät nykyhetkeen muistuttamalla teoksensa nimessä: Memento vivere – Muista elää.
Katri Tenholan vaikuttava kollaasi Kaupungin tuho viimeistään naulaa meidät tähän päivään ja sen vakaviin ongelmiin. Taiteilijan mukaan hän on teoksellaan halunnut kuvata ihmisen ja luonnon kamppailua elintilasta. Teoksen yksityiskohdassa Rooman historialliset rakennukset saavat kyytiä. Jotkut meistä katsojista olimme tunnistavinamme tuhoa kylvävän diktaattorin kasvot.
Tämä on hyvän taiteen merkki: se laajenee moniin suuntiin ja on avoin erilaisille tulkinnoille. Kollaasikevään kiinnostavien, ajatuksia herättävien teosten joukkoon pääsee samoilemaan 9.2. saakka Akvart Galleriassa. https://akvart.fi/
