Teksti ja kuva Hilkka Kotkamaa
Näyttelijä, kirjailija, valokuvaaja Laura Malmivaara sai lapsen lähes viisikymppisenä. Mitä tekee taiteilija? Hän kirjoittaa siitä tietysti kirjan ja antaa sille nimen Iltatähti. Kirjassa löytyy myöhäisen lapsensaannin pohdintaa, joka koskettaa monia. Pohdinnassa on myös heitä, jotka haluaisivat vielä lapsen, mutta se enää onnistu. Siitäkin kirja kertoo.
Eli siis mitä jos huomaa liian myöhään että oikeastaan halusikin suurperheen? Eikö yksi lapsi riitä? Tai edes kaksi? Mikään ei ole myöhemmällä iällä itsestäänselvyys. Raskaaksi tulo on jo suuri ihme. Toive saattaa olla niin vahva että kipeää tekee. Se on tunne, jota ei voi ohittaa. On myös fakta, että jokainen yli nelikymppinen nainen on riskisynnyttäjä.
Iltatähti kuvaa koskettavasti unelman toteutumista ja aikaa jolloin lapsiperhearki koittaa. Talossa on vauva ja taas on pantava elämän aikataulut uusiksi. Jos haluaa tehdä jotain, vaikka kirjoittaa, on päiväunien jokainen minuutti käytettävä hyväksi.
Uusperheen arjessa on vielä asioita, joista on opittava pitämään, tai ainakin sietämään. Uusperheen rakentaminen käy työstä. On otettava kaikki huomioon, nykyisten lisäksi myös entiset perheenjäsenet. Kun kaksi eronnutta menee yhteen, uusi mies, entisiä lapsia kolme, uusi yhteinen lapsi Armas. Muuttolaatikoidenkin keskeltä on nähtävä kotoisa uusi koti.
Kirjailijan on tehtävä leipätyötä, esiinnyttävä, pidettävä esitelmiä. Silloin on kerrottava kirjasta mutta myös itsestä. Julkisen ja yksityisen raja on kirjailijasta epämiellyttävän häilyvä.
Aina ei taiteilijan mies ymmärrä mistä on kyse, vaan hän ihmettelee, ” miksi sun on päästävä joka toinen kuukausi lehden kanteen?” Miehet, miehet. Ei kaikille miehille ole helppoa, että vaimo hymyilee tyytyväisenä värikuvalehdissä.
Ensimmäinen konkreettinen asia uuden miehen kanssa on yhteinen vauva. Kaikki on uutta mutta jo kerran koettua. Nyt on ukilta peritty kastemekko päällä, merivedellä kastettu Armas. Alkaa aika hampaattomien hymyjen ja kakkavaippojen. Pieni lapsi muuttaa perheen asetelmaa. Mies kokee herkästi olevansa laiminlyöty. Se on vaativaa aikaa parisuhteelle, mutta ei kai tarvitse erota vain siksi että on väsynyt? Teki mitä teki, aina joku tuntee itsensä sivuutetuksi.
Laura Malmivaara miettii, mitä tästä kaikesta voi kirjaan kirjoittaa. – Minä kirjoitan että ymmärtäisin. Etsin kirjoittamalla paikkaani maailmassa.
Tarina juoksee rehellisesti, ilman sensuuria, mutta niin etteivät perheenjäsenet suutu. Onhan se riski kun kirjoittaa omasta elämästään. Ja perheestään.
Iltatähti on kirja, joka tapahtuu yhden päivän aikana. Tavallista arkea, mutta sittenkin ainutlaatuista.
Laura Malmivaara: Iltatähti. Otava, 2024. 223 s.
