Teksti ja kuva Hilkka Kotkamaa
Risto Vuorinen on kirjoittanut kirjan lamasta otsikolla Vastarannan lumo. Kirja kertoo siitä, miten Suomen talous ajautui lamaan 90-luvun alkuvuosina, miten kovin kourin se koetteli ihmisiä ja miten siitä selvittiin, jos selvittiin. Kirja kertoo myös ajasta, jolloin Suomesta käytiin Virossa töissä hotellia rakentamassa ja Virosta Suomessa hanttihommissa.
Kirja alkaa oikeastaan lopusta, jolloin päähenkilö, kuljetusala yrittäjä, Antti Jaakkola pohtii, miten hänen on viisain tehdä itsemurha niin että se varmasti onnistuu. Kirja alkaa lauseella ”Antti oli päättänyt räjäyttää itsensä Kauhavan Säästöpankissa.” Vastarannan lumo on vetävä romaani, jossa yrittäjän ja hänen perheensä kohtalo muuttaa ihmisten kokemukseksi, vereksi ja lihaksi.
Kirjassa kerrotaan myös miten Neuvostotalouteen tottuneet virolaiset eivät olleet kovin luotettavia yhtiökumppaneita, vaan sanonta kuului ”varastaminen on eräänlaista yrittämistä”. Se tarkoittaa lähinnä, että tekijänoikeuksia ei tunnettu, vaan toisen hommat, ideat tai patentit voi vapaasti napata itselleen. Neuvostovalta ja sen kaatuminen antoi tilaisuuden vilunkimiehille käyttää hyväksi toisten hätää. Siinä siirtyivät talot, tavarat ja rekka-autot omistajalta toiselle.
Myös meillä tapahtui Suomen itsenäisyydenajan suurin omaisuudensiirto, kun päättävissä asemissa olevat ihmiset suhmuroivat itselleen ja kavereilleen omaisuuksia – usein pilkkahintaan, sisäpiirin tiedon avulla. Maan mitassa tapahtui suuren luokan huijauksia, kun menestyviä yrityksiä ajettiin tahallaan ahdinkoon. Tilaisuus teki varkaan.
Pari vuotta sitten ilmestyneestä Vastarannan lumosta on juuri tullut äänikirja Kari Jokirannan lukemana (Reuna Publishing House). Risto Vuorinen on pitkäaikainen radiotoimittaja, joten äänikirjaan on miksattu kymmeniä musa- ja muuta tehostetta. Mukana on mm. Hurriganesin Bourbon streetia ja pala Dr. Albanin diskojytkettä paikallisessa kohvikista, josta kantautuu ilmoille diskomainen musa ja tiukkaan tiikerimekkoon sonnustautunut blondi, joka jatkaa kynsien maalausta, vaikka pojat ovat odotelleet tiskin vieressä jonkin aikaa. Lisäksi mukana junankolkutusta, rakennusääniä jne.
Suomen ja Viron välisestä yhteydenpidosta, eritoten laman aikaan, on kirjoitettu kovin vähän myös Virossa, joten vironnus on paikallaan. Ilona Kolbergin käännös on loppusuoralla.
Tuorein käänne on siis se, että latvialainen kirjallisuusasiantuntija runoilija Guntars Godins sanoi romaanin olevan latvialaisia kiinnostava, koska se kertoo latvialaisille tuntemattomista asioista kuten Suomen-Viron tiheästä yhteistyöstä, Suomen laman radikaalista vaikutuksesta yksilötasolla, Suomen karjalaisten kohtaloista yms. Eli käännös on tulossa myös latviaksi.
