Rannankylä Laatokalta.
Teksti Heino Ylisipola
Kuvat Helena Ylisipola
Laatokan Karjalassa, Impilahden Pitkärannan kylässä syntyneen taidemaalari Grigor Auerin (1882-1967) töitä on hyvin harvoin esillä. Nyt on kerrankin hyvä tilaisuus tutustua Auerin töihin Lapinlahdella taidemuseo Eemilin kesänäyttelyssä, joka on avoinna syyskuun 2023 lopulle.
Vuosi 2023 on visuaalisten karjalaisten taiteiden teemavuosi, joten sekin on hyvä syy poiketa Lapinlahdelle Auerin näyttelyyn. Näyttely on harvinaista herkkua, sillä näyttelyn kaikki työt, noin 80 teosta kuuluvat yksityiskokoelmiin.
Edellisen kerran Auerin töitä oli laajasti esillä Riihimäen taidemuseossa kesällä 2003. Tuolloin museo julkaisi myös näyttelykirjan Grigor Auer (1882-1967) – Laatokan maalari.
Laatokan maalari menetti kotinsa kolme kertaa: ensin Pietarissa, kun Venäjällä puhkesi vallankumous syksyllä 1917, sitten seurasivat kotikylän Pitkärannan menetykset, ensin talvisodassa 1939 ja kolmannen kerran jatkosodassa 1944. Sotien melskeissä tuhoutui myös osa Auerin maalauksista.
Laatokan rantoja aina uudelleen
Auer maalasi mieluusti kotiseutunsa Impilahden ja Valamon luostarisaaren näkymiä.
Häntä on luonnehdittu ulkoilmamaalariksi, joka pystyi vangitsemaan hetkellisen tunnelman ja valon, impression, kankaalle. Hän maalasi samoja kohteita eri vuodenaikoina.
Auer rakennutti vuosina 1913-1915 Pitkärannan Lammassaareen ateljeekodin, missä hän asusti perheineen kesäisin. Talvet perhe vietti Pietarissa. Lammassaaren ateljeekodissa järjestettiin kesäisin juhlia, joissa puhuttiin ja laulettiin venäjäksi, karjalaksi ja suomeksi.
Kun Auer maalasi, joku luki kaunokirjallisuutta ääneen. Radiosta ja gramofonilta kuunneltiin musiikkia. Auer itse soitti kaksirivistä hanuria, mandoliinia ja balalaikkaa. Hän oli hyvä myös tanssimaan.
On sanottu, että Auer oli ensimmäinen Karjalassa syntynyt kuvataitelija, joka toi laajasti manner-Suomen yleisön tietoisuuteen karjalaisen maiseman, ei romantisoiden, vaan realistisesti.
Hän maalasi kotiseutunsa kukat, varsinkin kullerot, syysmyrskyt, lumien lähdön ja Laatokan rannat. Vesi on hyvin monissa töissä aina mukana. Kukka-asetelmissa katsojan vetävät puoleensa värikylläiset kullerot, syreenit ja juhannusruusut; vain tuoksu puuttuu.
Sotien jälkeen Pohjois-Karjalaan
Talvisodan alta Auer perheineen evakuoitiin Pohjois-Karjalaan Kesälahdelle. Perhe pääsi palaamaan Pitkärantaan syksyllä 1941, mutta koti oli tuhottu ja irtaimisto hävitetty. Yli 130 taulua muun taidekokoelman lisäksi oli tuhottu. Uunit, ikkunat ja ovet rikottu. Surua lisäsi, kun Auerin vaimo kuoli syksyllä 1943.
Lopullisesti Lammassaaren ateljeekoti piti jättää kesällä 1944. Auer asettui Lieksan Vuonisjärvelle tyttärensä kotiin. Hän jatkoi maalaamista ja kuvasi maalaistalojen pihapiirejä, rantamaisemia Pielisellä sekä Kolia. Laatokan maisemia Auer ei enää sotien jälkeen maalannut.
Syksyllä 1947 Auer asettui Espoon Kauklahteen tyttärensä perheen kanssa rintamamiestaloon. Auerin Etelä-Suomessa maalatuista teoksista puuttuivat asiantuntijoiden mukaan valo, ilo ja raikkaat värit. Kaipaus kotiseudulle Karjalaan oli vaatinut veronsa.
Italiasta löytyi valoa ja väriä
Auer teki 1950 ensimmäisen Italian matkansa sitten nuoruusvuosien. Sitten 68-vuotiaana hän asettui Italiaan Amalfin länsirannikolle Positanoon täysihoitolaan, josta hän teki useita maalausretkiä jo nuoruusvuosilta tutulle Caprin saarelle.
Hän teki iäkkäänä taiteilijana täydellisen suunnanmuutoksen ja jätti Suomen ja Pielisen maisemat. Hän vietti 1950-luvulla kaikki kesät Italiassa, jonne hän matkusti varhain keväällä ja palasi Suomeen myöhään syksyllä. Talvet hän vietti Suomessa.
Italiassa maalauksiin tuli kovaa etelän valoa, kirkkautta ja ilmavuutta. Amalfin rannikon maisemista Auer löysi samantyyppisiä kuvauskohteita kuin Laatokan rannoilta, lahtien poukamat ja mereen työntyvät kalliot.
Italian vuosien jälkeen Auer maalasi Suomessa vielä kukka-asetelmia ja Pohjois-Karjalan maisemia. Hän sokeutui viitisen vuotta ennen kuolemaansa. Viimeiset maalaukset ovat vuodelta 1961. Hän kuoli vuonna joulun alla 1967 ja on haudattu Helsingin Hietaniemen ortodoksiselle hautausmaalle.
