Teksti: Hilkka Kotkamaa / Kuvat: Hilkka Kotkamaa ja Kansallisteatterin pressikuvia
Suomen Kansallisteatterin jyhkeässä kivilinnassa, korkean katon ja koristeiden alla on hyvä miettiä, miten köyhällä, sortovuosien painamalla Suomella oli varaa moiseen laitokseen. Suomen suuriruhtinaskunnan asukkaat halusivat teatteria suomeksi, koska heidän oli todistettava, että meillä ON omaa kulttuuria ja oma kieli.
Monen mutkan kautta valmistui oma teatterirakennus Helsinkiin rautatieaseman viereen 1902. Avajaiset olivat sykähdyttävä tapaus, josta nyt kertoo upea uutuusnäytelmä Kaarlo Bergbomin kootut kärsimykset. Esitys on samassa talossa, jossa kaikki tuolloin tapahtui. Tsaarinaikainen byrokratia pani tietysti kapuloita rattaisiin ja esityslupa saatiin vain tunteja ennen avajaisia. Virkamiesten voiteluun käytettiin oman diivan Ida Aalbergin lirputtelua. Ohjelmistossa oleva Kalevalaisnäytelmä joutui sensuurin syyniin. Ja näyttelijöiden puvut maksoi näyttelijä itse tai mahdollinen mesenaatti. Näytelmässä vilisee tuttuja nimiä suomalaisen teatterin alkuajoilta ja puheita pulppusi kulttuurin merkityksestä identiteettiään etsivälle kansalle. Taiteeseen ja eritoten sen talouteen kohdistuvat leikkaukset uhkasivat tutunoloisesti.
Jos rakastat suomen kieltä, historiaa ja teatteria, on tämä herkkupala vailla vertaa. Näytelmä jatkuu vielä syksynkin ohjelmistossa.
