Tukkijätkä-patsaita Hauhian Myllyn luona.
Tapahtumat Ukrainassa ovat tuoneet sodan koettelemukset taas konkreettisesti silmiemme eteen. Siksi on mielenkiintoista kerrata, miten Suomi varustautui kohtaamaan vihollisen lähes 80 vuotta sitten.
Teksti ja kuvat Marja-Liisa Kinturi
Konkreettisen kuvan saa itärajamme tuntumasta, missä talvisodan päättyminen vuonna 1940 pani Suomen puolustukseen vauhtia ja käynnistämään seuraavana keväänä valtavan puolustuslinjan rakentamisen. Nyt tuo uskomaton Salpalinja kattaa yli 200 km:n mitalta kiviesteitä ja lähes parisataa korsua sekä majoitus- että konekiväärikäyttöön. Miehikkälän Salpalinja-museo kertoo konkreettisesti historiamme synkimmistä vaiheista. Se on ainutlaatuinen nähtävyys, joka muistuttaa uskomattomasta urakasta sekä suomalaisten yksimielisestä ja vahvasta puolustustahdosta.
Rakennusurakka kesti puolitoista vuotta, ja linnoitustöitä johti Mannerheimin tehtävään nimittämä kenraaliluutnantti E.F. Hanell. Jatkosodan puhkeaminen kesäkuussa 1941 keskeytti rakennustyöt. Salpalinjan kestävyyttä vihollisen hyökkäyksen pysäyttämiseksi ei onneksi koskaan tarvinnut testata, ehkäpä tieto sen olemassaolosta riitti.
Kas niin sä poika urhoinen, äl’ yli päästä perhanaa!
Tänä päivänä Salpalinja ja sen Bunkkerimuseo todistavat vankkumatonta puolustustahtoa, mikä toivon mukaan jatkossakin torppaa vihamieliset yritykset tunkeutua rajojemme yli. Mittaamatonta järeiden kivipaasien terävien hampaiden silmänkantamattomiin ulottuvaa rivistöä ihmetellessä mieleen tulevat väistämättä Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoista tuttu Sven Dufva: ”Kas niin sä poika urhoinen, äl’ yli päästä perhanaa!”
Taidetta vanhan myllyn maisemissa
Salpalinjan museosta Miehikkälässä on pieni matka pistäytyä tutustumassa historialliseen Hauhian Myllyyn. Solisevan kosken rannalla tunnelmallinen vanha mylly on matkailunähtävyys, jossa voi samalla nauttia nykyisen isännän Markku Hauhian Sylvi-äidin teiden ja polkujen varrelle sekä pihapiiriin loihtimista ilmeikkäistä eläin- ja ihmishahmoista.
Kivenlouhijoiden kylä
Läheisestä Pyterlahden louhoksesta Virolahdella rahdattiin kivenmurikoita jo 1600-luvulta lähtien eri tarkoituksiin, mukaan lukien Pietarin Talvipalatsin eteen pystytetyn Aleksanteri I:n patsaan jalustaan ja Iisakinkirkon graniittipylväisiin. Nykyisin Pyterlahden louhos on vaikuttava nähtävyys, joka panee ihailemaan entisajan kivenlouhijoiden taitoa ja päättäväisyyttä.
Linnoituksen suojissa
Itärajan tuntuman maisemista länteen päin matkattaessa Haminan pyöreän asemakaavan kadut panevat vanhan sanonnan mukaan pään pyörälle. Pyöreä asemakaava selittyy sillä, että kaupunki rakennettiin alun perin muurien ympäröimäksi linnoitukseksi. Nykyisin vanhan linnoituksen rantamuurit muodostavat hienon areenan, joka on tullut tutuksi monista tapahtumista, ennen kaikkea kansainvälisistä ja värikkäistä Hamina Tattoo -sotilasmusiikkitapahtumista.
Vanhojen puutalokortteleiden charmia
Haminassa, kuten muutamissa muissakin eteläisen Suomen kaupungeissa Loviisa ja Porvoo mukaan lukien vanhat puutalokorttelit on säilytetty ja kunnostettu edelleen asumiskäyttöön, mikä tekee vanhoista kaupungeista tunnelmallisia myös vierailijoille. Kesä on parasta aikaa tutustua näihin historiallisiin paikkoihin.
