Ohjaaja Saara Cantell, näyttelijät Henna Tanskanen, Elin Petersdottir, Lauri Tanskanen.
Teksti ja kuvat Hilkka kotkamaa
Teattereihin juuri tullut Sisarukset on erilainen elokuva. Sen käsikirjoittaja on työryhmä, mutta myös itse elämä. Siinä näkyy tekijöidensä elämänkulku seitsemän vuoden ajan. Kun elokuvaa kuvataan pitkältä ajalta, siinä näkyy maailman tapahtumat pandemiasta Panama-veronkiertoon, mielenosoituksista Islannin jalkapallohuumaan. Henkilöiden kohdalla elämänkulkuun kuuluu mutkikkaita ihmissuhdekuvioita ja matkaa lapsen syntymästä syöpädiagnoosiin.
Oli meillä isot linjat ja teema selvillä, mutta elokuvan juoni ja muoto tekivät monta arvaamatonta kuperkeikkaa työn aikana. Lopputulos on tässä: kevyt, raskas, monitulkintainen ja koukeroinen, kuten elämä itse.
Henna ja Lauri
Näin kertovat Henna ja Lauri Tanskanen, elokuvassa sisarukset, tosielämässä pariskunta. Kolmantena päähenkilönä on Elin Petersdottir, Islannista yllättäen löytynyt sisarpuoli.
Pienen työryhmän ohjaajan Saara Cantellin johdolla käsikirjoitusta tehtiin yhdessä ilman että tarinan käänteet ja lopputulos olisi ollut arvattavissa. Kuvauksia tehtiin vuorotellen Suomessa ja Islannissa, jossa sisarusten isä oli seikkaillut nuoruudessaan. Kahden maan välillä sukkulointi piti olla ongelmatonta, mutta pandemiarajoitukset toivat siihen omat hankaluutensa.
Tapahtumien virtaan tuli lisää odottamattomia pyörteitä, kun Laurilla todettiin vakavalaatuinen syöpä. Mitä nyt, voiko näyttelijä jatkaa työtä, kun häntä odottaa leikkaus ja rankat hoidot. Laurille päätös oli helppo.
Minun toiveeni oli jatkaa kuvauksia ja lopulta hurjasta asiasta tuli voimaannuttava kokemus. Minulle oli tärkeä kokea tämä kaikki läheisten ihmisten ja turvallisen työryhmän kanssa.
Lauri
Tiesimme, että edessä on mentaalinen matka, jonka voisi sisällyttää elokuvaan. Pohdimme pitkään yhdessä mitä hyvää voi koitua näin ikävästä asiasta. Ajattelimme, että tehdään nyt jotain sellaista mitä ei ennen fiktioelokuvassa ole tehty ja niin veimme kamerat myös sairaalaan. Itsenäinen taideteos sai elementtejä, joita on totuttu näkemään vain dokumenteissa.
Henna
Sisarukset on ennen kaikkea elokuva sisaruudesta, joka voi olla hyvinkin mutkikasta. On eroja, bonusperheitä, syrjähyppyjä, lapsia ja erikoisia perherakenteita. Näistäkin oli työryhmän kätevä kirjoittaa oman lähipiirin kokemusten perusteella.
Emme pidä lainkaan sanasta sisarpuoli tai velipuoli. Sisko ja veli ovat parempia sanoja. Ehkä siinä myös elokuvan sanomaa.
Roolihenkilöiden vanheneminen tavataan elokuvissa tehdä maskeerauksella, mutta sitä ei Sisaruksissa tarvinnut edes miettiä. Seitsemässä kuvausvuodessa lapset kasvoivat, Vilma ja Lila ovat jo isoja tyttöjä, ja naama hiukka vanheni. Ja kaupunkikuva muuttui ja vuodenajat vaihtuivat. Islannissa näkyi vuoria, Suomessa metsiä.
Nyt elokuva on valmis. Kutsuvierasensi-ilta takana ja mieli hyvä. Tässä olemme kaikki, tyytyväisinä ja hengissä,
Elokuvayleisön reaktioita odottavat Lauri, Henna, Elin ja Saara
