Rottien pyhimys taipui musikaaliksi

Siitä asti kun luin Anneli Kannon vaikuttavan kirjan Rottien pyhimys olen ajatellut tarinaa teatterilavalle. Siitä tehtiinkin musikaali ja nyt vihdoin sain tilaisuuden nähdä esityksen Aleksanterinteatterissa. Tuo vanha teatteri on minulle rakas Suomen komediateatterin ajoilta ja sopi vanhan patinan vuoksi Rottien pyhimykseen erinomaisesti.

Naistaiteilijoiden näyttely jää elämään kirjassa

Rajojen rikkojat – 1800-luvun matkustavat naistaiteilijat-kirjan toimittaja Hanne Selkokari kertoo varsin seikkaperäisesti näyttelyn naistaiteilijoista, heidän taiteestaan ja työskentelynsä ehdoista aikana, jolloin naisia vähäteltiin taiteilijoina. Naisia syrjittiin apurahoissa, aiheitaan rajoitettiin, matkustelua holhottiin ja monilta jopa vietiin mahdollisuus toimia taiteen alalla.

Maalaa se mikä on näkyvän takana

”Joel Haahtelan pienoisromaanit ovat kuin vanhojen mestareiden maalauksia. Niissä aika on pysähtynyt, ne tarjoavat pakopaikan maailman hälyltä”, kirjoitin hänen edellisestä romaanistaan Marijan rakkaus. (https://kirjasta-kirjaan.blogspot.com/2024/03/joel-haahtela-marijan-rakkaus.html )Luonnehdinta sopii oivallisesti myös hänen uuteen pienoisromaaniinsa Sielunpiirtäjän ilta (Otava).

Elokuun miehiä

Gabriel García Márquezin postuumisti julkaistu pienoisromaani Elokuussa nähdään jättää haikeat jäähyväiset maagisen realismin mestarille. Myös tässä viimeiseksi jääneessä teoksessaan hän jäljittää rakkauden mysteeriä omaperäisellä, psykologisen tarkkanäköisellä tyylillään.

Julkaisijan tiedot